tiistai 24. helmikuuta 2015

Uusiokäyttö

Vuonna 1960 Maija Isola suunnitteli Marimekolle "Dombra" -kuosin.
Marimekko otti saman kuosin vuonna 2006 uudelleen tuotantoon.
Tein vuonna 2006 siitä kankaasta (kuvassa etummainen) kesäisen työmekon.
Kiva mekko olikin silloin kuumassa konttorissa.
Nyt oli aika ottaa mekko uusiokäyttöön.

Tein siitä pari sohvatyynyä. 

Ja pienemmistä palasista yhdistelin itselleni apukassin.

Kaikki lähti siitä, että isäntä kysyi tässä kerran, että eikö meillä ole vähän tummempia apukasseja, eikö minulla ole ylimääräistä kangasta josta voisin niitä tehdä. Taisin silloin juuri tarjota hänelle jotain vaaleanpunaista hempeää kukkakassia. 
No tummat apukassit puuttuu vieläkin, ehkä huomenna sitten.
Nämä jäi mekosta. Kai noistakin olisi rakenneltava jonkinlainen tilkkupatalappu. 
Toivottavasti teillä on ollut mukava päivä, minulla ainakin on ollut:-) .
Ensin reilu 7km lenkki kosteassa ilmassa entisen työkaverin kanssa sitten ompeluhuoneessa, sitten lohikeitton teko ja nyt sohvaperunana.










maanantai 23. helmikuuta 2015

Kirppistelyä ja ihan vähän käsitöitäkin

Viime viikolla perjantaina oli semmoinen päivä, että ei houkutellut lenkkeilemään, eikä muutenkaan ulkoilemaan. Olikin hyvä lähteä kirppistelemään naapurikaupunkiin Hämeenlinnaan.

Ensimmäiseksi haluan esitellä kauniin ristipistoin merkatun pöytäliinan.

Tässä kuva nurjalta puolelta. Yritän itselleni selvittää, onko tosiaan tehty käsin vai koneella. Liinan reunakäänteet on ainakin ommeltu käsin. Pöytäliina 80 x 80 cm ja neljä tablettia yhteensä 3 euroa HML Suurkirppiksellä, siellä viljasiilojen luona Keksikadulla.



Alimmainen kuva vähän huonossa valossa otettu. Liina ja tabletit täysin käyttämättömiä. Mitä nyt tuoksuivat erittäin voimakkaalle hajuvedelle, ja se tuoksu jäi hetkeksi meidän likapyykkikoriinkin.


Samalta suurkirppikseltä lähti mukaan kaksi kerää kalalankaa, yhteensä 7 euroa. En ole kalalankaa ostanut sitten 70-luvun, enkä ole hinnoistakaan tietoinen. Mutta mitä jälkikäteen hintoja googlailin, niin noi 500 gramman kerät lähti edullisesti. Mitähän noistakin virkkaan, no ainakin tulee taas lisää painoa lankavarastooni. Että hoh hoijaa!

Siellä suurkirppiksellä oli sitten kylmä. Olin kerrankin varustautunut ohuemmalla takilla ja huivilla, että ei tulisi kuuma, kuten yleensä kirppiksillä. Niin  hyvä etten kulkenut siellä hanskat kädessä ja pipo päässä, niin paljon palelin. Menen seuraavan kerran sinne vasta kesällä.



Kirppiksiltä lähtee usein mukaan lukemista.
Rautatieaseman luona olevalta kirppikseltä (Mikähän sen nimi oli?) lähti minulle pokkari 1,5 eurolla ja isäntä löysi samalla hinnalla vanhan kameran salamavalolaitteineen. Hän kerää niitä. 
Siisti kirppis. Olikohan siinä paikalla aikanaan Mensan lihajalostamo, muistaako kukaan?

10 kpl vanhoja Viherpiha-lehtiä yhdellä eurolla lähti vuorostaan mukaan Herman's Second Hand kirppikseltä, joka on Brahenkadulla Kaurialan alueella. Minulle ne lehdet on kuitenkin  uusia ja helppo heittää kiertoon sen jälkeen kun olen ne  lukenut. 

Laurelin kahvilassa Hämeenlinnan keskusassa oli taas mahtavat herkut. Ne tosin jäi kuvaamatta. Olimme siellä vähän kiireellä, parkkimittarissa 0,5h aikaa, jonka joku ystävällinen vaalea naishenkilö meille lahjoitti. Oli jo toinen kerta kun suurinpiirtein samalla kohdalla tapasin ystävällisen Hämeenlinnalaisen henkilön. Edellisellä kerralla yksi naisihminen neuvoi mielellään mistä löydän nappeja, kun torin laidassa oleva nappikauppa oli lopettanut toimintansa.


Ohessa oleva mieleinen huivi lähti mukaan myös  Hermans'n kirppikseltä, uusi käyttämätön, 3 euroa. Huivi on kuin tehty minulle kevättakkini kanssa.
Viiden kilon painoinen kahvakuula ei ole kirppikseltä. Isäntä kävi viikolla joku päivä Lidlissä, pyysin tuomaan tuon minulle. Isännän oma kuula on minulle liian painava. Katselin netistä jumppaohjeita. Niitä näyttää löytyvän vaikka kuinka paljon,  täytyy vain  edetä ohje kerrallaan, että tulee varmasti oikein tehtyä. Toivottavasti tulee käytettyä, ettei siirry ovistoppariksi;).


 Sama lanka, korissa väri paremmin oikean sävyinen.

Nyt jutut rönsyilee kirppikseltä omaan komeroon. Siellä on muutaman vuoden pyörinyt Novitan Cocos-langasta kudottu neule. Tuli sitä muutamia kertoja töissä pidettyä, mutta ei ollut kovin miellyttävä pitää, kun toinen hiha jostain syystä kainalosta kireämpi. Purin sen ja taas kasvatin lankavarastoani. 



Edellisellä viikolla purin Novitan Tennessee-langasta kutomani kesäpuseron. Sitä en pitänyt koskaan. Oli jopa sopivakin, mutta hihaton, ei hyvä, kudottu joskus ehkä v.2007. Kudontajälki ei ollut mieleistä, eikä siistiä, ei muuta kun purkuun. Sain ystävältäni hyvin samantapaista lankaa, joten ei muuta kuin ideoimaan miten ne yhdistäisi. Ja taas lankavarastoni kasvoi.

Jotain ihan pientä tuli valmiiksi, lenkkipipo. Lanka Norjalainen 100% villa: Gjestal Vestlandsgarn, hyvinkin seiskaveikan vahvuista. 
Halusin kokeilla satunNaisen Paulan Usva-lankapipon ohjetta. Kuvio ei kyllä kunnolla näy noin kirjavassa langassa. Olisi pipo voinut ehkä hieman löysempikin olla, tosin malli sopivan joustava, tai sen näkee vasta käytössä. 100 silmukkaa, resori puikot n:o 3 ja muuten n:o 3,5. Lankaa kului 55g siitä kerätystä lankavarastostani.

Kivat alkuviikot teille!



sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Anopin kaapilla ja vähän omallakin

Tervehdys! Johan venähtikin minun kiireinen ystävänpäiväviikkoni. No ei nyt suinkaan ole kiirettä kaiken aikaa pitänyt, en vain ole malttanut istua paikalleni kirjoittelemaan.

Tammikuun pakkasilla tyhjensin anoppilan pakastimen sulatuksen ajaksi. Sulamista odotellessa keittelin heille nakkisoppaa ja tein kiisselit pakastimen marjoista. Mieleeni jäi ne marjat ja hapahkot omenalohkot, jotka anoppi aiemmin pakastanut. Tänään kun heillä poikkesimme, niin otinpa taas niitä mukaan. Huomenna saavat taas miniän keittämät jälkiruokakiisselit. Eikä ole venyvää;) Anoppi nimittäin aikanaan joskus 70-luvulla kehuskeli, että hänen kiisselit ei ole venyviä.

Piirakan tein lopuista omenalohkoista ja marjoista. Tästä kyllä anoppikin voisi sanoa, että hyvää oli,mutta olisi niitä marjoja voinut olla enemmänkin. 
Mutta mukavan mehevää ja kuohkeaa oli, voin tehdä "Sunnuntaijauhopussin" ohjeella toistekin. Ohje joskus leikattu pussin kyljestä ja teipattu keittiön komeron oveen.

Kuten otsikossa kirjoitin, kävin anopin kaapilla, käyn ehkä vastaisuudessakin. En ole ennen käynyt koskaan, mutta nyt kun he tarvitsevat meidän ja muidenkin omaisten apua, niin täytyy esimerkiksi ennen kauppareissua katsoa mitä todella tarvitaan, tai mitä ei tarvitakkaan. Aluksi toisen kaapeille meno oli vaikeaa, arastelin, siinä jotenkin menee toisen reviirille. 

Tosin, kun leivoin piirakkaa ja katselin kotona omien kaappieni sisältöä, niin löysin vanhentuneita joulupipareita, mantelijauhetta, jotka päätyivät biojäteastiaan. Kuoritut auringonkukan siemenet menee linnuille, kun en ollutkaan laittanut säilytysrasiaan parasta ennen päivämäärää. 

 Aprikoosit ja luumut laitoin esille, jospa ne kuluisi tuosta ihan itsekseen ennen kuin menevät vanhaksi. 



Vähän aikaa sitten kun kirjoitin 7 asiaa itsestäni, en silloin muistanut ollenkaan kertoa yhdestä rakkaasta  harrastuksestani. Se on nimittäin kompostointi. Rakastan sitä multaa mikä tuosta laitteesta aika ajoin tulee. Tuon lisäksi meillä on kolme muuta kompostia, toinen muovinen kompostori, joka on vain kesäkäytössä, sitten on pari "hautumassa" olevaa maakompostia. Katsokaa nytkin tuota mittaria ja on helmikuu, suosittelen lämpimästi.

Toivottelen oikein mukavaa tulevaa viikkoa teille!



keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Kiirettä pitää

Huvitti aikoinaan, kun ruokatunnilla tai jossain harrastuksissa näin entisiä eläkkeellä olevia työkavereita, niin kuinka kiireisiä he olivat.

Mitä kelläkin oli, oli jumppaa, kässäkerhoa, tilkkutyöryhmiä, avantouintia, vanhusten auttamista, lastenlasten kuljetusta paikasta toiseen.
Ja nyt kun minä olen onnellisessa eläkeläisen asemassa, niin kalenteria tarvitaan, jotta muistaa varmasti kaikki menot. Ja väitän, että vielä ei ainakaan ole kysymys huonosta muistista.

Vaan siitä, että on pidettävä "langat käsissä" jotta on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tänään oli jo yksi meno naapurikaupunkiin lääkäriin seuralaiseksi. Ehdin muuten virkata yhtä takakappaletta yli 10cm.
Hyvä että ehdin virkata, sillä illalla on virkkuuryhmä. Saan näyttää "kässäopelle", että olen minä jotain aikaiseksi saanut, vaikka valmista ei ole tullutkaan. Alkaa olla molemmat käsityöni siinä vaiheessa, että pitäisi istua ja keskittyä, sovittaa, purkaa yms. Mutta siihen ei ole nyt aikaa, on näitä menoja. 
Tällä viikolla ainoa vapaapäivä on perjantaina ja silloinkin pitää miettiä viikonlopun ruokajuttuja. Mummun prinsessat ovat tulossa yökylään. 

Tässä mainitussa kiireessä eilen tekaisin pussukan ystävälleni, parhalle sellaiselle. Hänelle, johon voin luotaa kaikissa elämän tilanteissa. Sisälle olisi pitänyt laittaa käsityöihmiselle hakaneuloja ja puikkomitta. Hän kertoi tässä jokin aikaa sitten, että hänellä ei ole ollut koskaan puikkomittaa. Ihmettelin sitä, nimittäin hän on aina kutonut, lähes pikkulikasta lähtien. Eihän meidän kylän kaupoista löydy kun semmoinen tylsä tavallinen puikkomitta, samasta marketin  hyllystä mistä löytyy puikkoja ja virkkuuklukkuja. En halua semmoista antaa, joten jätin sen idean toiseen kertaan ja pussukkaan menee gluteenitonta tummaa suklaata ja kortti. 
Kirja mikä kuvassa vilahtaa menee mukaan. Se on vasta ilmestynyt, luin sen jo.
Oli nopeasti luettu ja nyt laitan ystävälle eteenpäin kiertoon.





Toivottelen oikein mukavaa Ystävänpäivää teille jo nyt! 
Minulla on mukavia blogikavereita, tykkään teistä. 

Ystävänpäivänä  en ehdi kirjoittelemaan,  ku
n leikin niiden prinsessojen kanssa:-) .

Terveisin! Ritva


















tiistai 3. helmikuuta 2015

7 Kysymystä haaste

Sain haasteen ihanaiselta bloggarilta 
Elämää onnenpähkinässä eloaonnessa.blogspot.fi    Kiitos vaan!

Haasteessa on 7 kysymystä, jotka haastaja on esittänyt. Itse pitää keksiä uudet 7 kysymystä ja jatkaa haastetta eteenpäin.

Tässä minulle tulleet kysymykset:

1. Oletko keittiön hengetär ja mikä on bravuurisi?
Aiemmin olin kovinkin innokas ruoan laittaja, ehkä jopa keittiön hengetär, leipoja ja uusien reseptien kokeilija. Nykyisin menee arkiruoalla ja pieniin juhliin sitten jotain erikoisempaa ja sekin vähän väkipakolla.

Olen aikani järjestänyt isojakin juhlia. Olemme syntyneet isännän kanssa kumpikin kesällä, meillä on juhlittu kaikki mahdolliset lasten juhlat ilman muuta. Mutta sitten myös aina vähän isommin molempien 30, 35, 40, 50 ja 60v juhlat, enää ei huvita niin isosti järjestellä. 

Kun täytin 60, meillä oli 64 vierasta ruokajuhlissa. Kaiken tein itse. Niissä juhlissa sitten ilmoitinkin, että nyt lopetan juhlimisen näihin juhliin. Kysymys oli kylläkin, olenko keittiön  hengetär ja mikä on bravuurini. Olenhan minä kuitenkin jonkinlainen hengetär. Isäntä ei juuri ruokaa meillä laita, paitsi kesällä savustaa kalaa ja grillaa. Minun bravuurini on lasagne, lihamureke, suppilovahverokeitto ja korvapuustit. Että aika tavallisella mennään. Kuva joka löytyi valmiina on poronkäristys, siitäkin meillä tykätään. Kuva viime kevään Lapin reissulta.

2. Mitä harrastat muuta kuin bloggaamista?

Minun muut harrastukset liittyy tavalla ja toisella käsillä tekemiseen.
Vaihtelevasti ompeluja tilkkutyöt. Olen ommellut neljätoistavuotiaasta saakka itselleni vaatteita. Ensin aloitin housuista. Voi luoja niitä ensimmäisiä tekeleitä, mutta innostunut olin. Ne ensimmäiset tein nimittäin isän vanhoista puvunhousuista. Onneksi äiti ymmärsi innostukseni ja antoi rahaa uuden kankaan ostamiseen.
Tässä olen 14 vuotias. Jalassa silloin ihanat oliivinvihreät kukkahousut. Vetoketjukin on ihan vinossa, voi olla, että on siirtynyt vinoon osittain kun olen isolle pihakivelle istunut tai sitten se on ollut noin vinossa. 

Itse värjätty venäläinen lakanakangas. Värjäyksen jälkeen kangas roiskittu kloriteella kostutetulla tiskiharjalla. Kloritekäsittely tuo yllättäviä värejä alkuperäisestä väristä  esille.

 Tilkkujakkua tykkäsin tehdä, vaikka siihen menikin monia tunteja.
Tilkkutöiden tekeminen on omalla tavallaan rauhoittavaa, siinä saa olla omien ajatustensa kanssa.




Tämä jakku ja hame on kaksinkertaisesta puuvillasta. Alla ohuen ohuet vanhat vauvalakanat, jotka värjäsin punaiseksi, päällä uusi musta lakanakangas. Kaikenlaista kuviota kolmenpiston siksakilla ja päälikangasta leikataan välistä pois.



Käsitöihin kuuluu myös virkkaus, jota harrastin jo 70-luvulla, silloin tehtiin liinoja ja tein yhden sängynpeitonkin. Sitten se jäi jopa 30 vuodeksi. Nyt tykkään virkata ja aina joskus kutoakin. 
Muihin harrastuksiin kuuluu lankojen tai kankaiden värjäys/kasvivärjäys ja nyt taas öljyvärimaalaus ja kausiluontoisesti puutarhatyöt.



 Viime kesänä löysin appivanhempien mökin pihasta tarhakäenkaalia. Sillä sitten värjäsin villalankoja. Tuli mukavan sinistä. 


3. Unelma-ammatti lapsena ja miten haaveille kävi?

Varmaan ihan ensimmäinen haave oli kaupantäti, sitä kovasti leikittiin pienenä.
Sitten yhdessä vaiheessa oli kosmetologi, se kariutui ammatinvalinnan ohjauksen sedän arvioon kielitaidostani ja oikeassa hän olikin. 
Sen jälkeen suuri haaveeni oli pankkineiti. Meidän kylän säästöpankissa oli niin ihana ja kaunis pankkineiti, ihailin sitä työtä mitä hän teki. Ei tullut minusta pankkineitiä, mutta rahojen kanssa tavallaan touhusin, kun viimeiset reilut 20v olin palkanlaskijana.

Nämä kuvat palkkauksesta, en muista koska, epäilen jotain 2000 luvun alkua. Päälläni muuten itse värjäämäni t-paita. Jossain koneella  olisi ollut ehkä tuoreenpiakin kuvia,  mutta laitetaan nyt nämä. Työpaikka oli tehtaan teknillisen konttorin 5.kerroksessa, olisi ollut hyvät maisemat, mutta kun oli vain kattoja, putkia yms härpäkkeitä.


Nämä kuvat ennen palkkausta, silloin olin osasto- ja tuotantosihteerinä. Se oli ihan mukavaa aikaa. Kuvista näkee vanhoja tietsikoita, vai sanoisiko "pönttöjä".

4. Sisustuksen kulmakivet?

Kun oikein mietin, niin monenlaiset puulajit huonekaluissa. Muuten olemme käyneet asunnon kaikki pinnat läpi katosta lattiaan, toiset useampaankin kertaan. Olen tyytyväinen.

Olen joskus jo aiemminkin sanonut, että näillä kuitenkin mennään hyvin pitkälti. Sillä nyt asutaan kaksin suht isossa omakotitalossa. Nyt nautitaan tästä muutamat vuodet ja sitten kun alkaa työt liikaa rasittamaan, niin ei muuta kuin kerrostaloon. Sinne sitten huonekaluja vähän ja harkitusti.

5. Millainen on musiikkimakusi ja onko sinulla lempiartisteja?

Tykkään monenlaisesta musiikista. Leonard Cohen, Abba, Jari Sillanpää, Tarja Turunen, Jenni Vartiainen, jo  edesmennyt Tamara Lund , tykkään viulumusiikista, urkumusiikista jne. Radio on aina auki. Levyjä ehdin harvoin kuuntelemaan.Joskus käytiin erilaisissa konserteissa Tampere Talossa, kuten esim Richard Claydermanin pianokonsertissa, jossain jousisoitin konsertissa, Tapani Kansan (höh) konserteissa. Nyt minut saa vain Jari Sillanpää liikkeelle;-) .

6. Jos saisit valita, millä historian  vuosisadalla tai ,vuosikymmenellä eläisit, minkä valitsisit ja miksi?

Minun sydäntä lähellä on enemmän lähihistoria. Jos saisin valita, haluaisin elää 40-50 lukujen vaihdetta. Haluaisin kuitenkin tämän aikakauden koneet ja laitteet ja eläkkeen. Sitten voisinkin nauttia ihanista 50-luvun vaatteista ja hienoista kunnon autoista yms.
 kute
Äitini Tampereella kihlamarkkinoilla kesäkuussa 1950.

Hienoja vanhoja autoja. Toinen kuva netistä ja toinen kuvattu Hauhon hautausmaan parkkipaikalla. 


Voi noita ihania vaatteita. Kapeat vyötäröt, vähän olkatoppauksia yms.


7. Pakopaikkasi -onko sinulla ja jos niin mikä?

Minun pakopaikka on pitkälti omassa kodissa  ja  täällä se on minun ompeluhuoneeni, tai takkahuoneen nojatuoli kera käsitöiden ja tietysti  omassa pihassa puuhastelu omien ajatusten kera.
Tänään olin taas taiteilemassa, se on myös oiva pakopaikka. Eipä tule muut asiat mieleen,  kun yrittää saada jonkinlaista taulua aikaiseksi.

Silloin kun olin vielä töissä ja oli välillä todella stressaavaa, niin rentouduin työpäivän jälkeen kävelemällä hautausmaalla. Joku voisi ajatella, että aika synkkää, eiminusta, vaan rauhoittavaa.


Olihan mukavaa miettiä valmiisiin kysymyksiin vastauksia. Minulla kun aina juttu rönsyilee, niin toivottavasti jaksoitte selata edes kuvat läpi.

Oikein mukavaa talvista viikkoa toivottelen kaikille! 

Samat kysymykset, jos joku vakilukijoistani haluaisi jatkaa haastetta eteenpäin. Minusta kysymyksiin voi vastata niin monella tavalla ja vaikka vain kuvilla. Ja kun me ihmiset olemme niin erilaisia, sekin on jo rikkaus.